"15. – – Kaikki, mikä on moraalisesti hyvää, on peräisin jostakin näistä neljästä: sen pohjana on joko totuuden tuntemus ja sen taitava soveltaminen, tai pyrkimys inhimillisen yhteiskunnan ylläpitämiseen, mihin kuuluu myös että kukin saa osansa ja että sopimuksia uskollisesti noudatetaan, tai ylevän, lannistumattoman mielen suuruus ja voima, tai järjestyksen ja kohtuuden noudattaminen kaikissa teoissa ja sanoissa, seikka johon maltti ja itsehillintä perustuvat. – –

"Edellä esitettyyn liittyy läheisesti ongelma, onko hyvän miehen ja hyvän kansalaisen hyvettä pidettävä samana vai ei. Jos tätä asiaa on tutkittava, on ensin muodostettava yleiskäsitys kansalaisen hyveestä. Sanomme kansalaisen olevan yhteisön jäsen, samoin kuin merimieskin on. Kullakin miehistön jäsenellä on kuitenkin eri tehtävä: yksi on soutaja, toinen on perämies, kolmas on tähystäjä ja neljännellä on jokin muu nimitys. Selvästi kullekin heistä kuuluvan hyveen täsmällisin kuvaus on kussakin tapauksessa erilainen.

""I. 1. Voimme nähdä, että jokainen valtio on eräänlainen yhteisö ja että jokainen yhteisö on syntynyt jonkin hyvän aikaansaamiseksi, sillä kaikki toimivat pitäen silmällä sitä, minkä luulevat hyväksi. Koska kaikki yhteisöt tähtäävät johonkin hyvään, täydellisin ja muut itseensä sisällyttävä yhteisö tähtää selvästi korkeimpaan ja täydellisimpään hyvään. Tätä yhteisöä kutsumme valtioksi ja valtiolliseksi yhteisöksi. – – I.

Kuvitelkaa äänestystilanne, jossa on
– kolme valitsijaa: Liisa, Matti ja Jaana
– samoin kolme vaihtoehtoa: A, B ja C.

Valitsijat asettavat vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen näin:
– Liisa: A on parempi kuin B, joka on parempi kuin C.
– Matti: B on parempi kuin C, joka on parempi kuin A.
– Jaana: C on parempi kuin A, joka on parempi kuin B.

➙ Jokainen vaihtoehto saa yhtä hyvät sijoitukset.

Alla ote artikkelista Zygmunt Bauman, Moraali kontingenssin aikakaudella:

’’Vapaus ei ole vain mielihalujen toteuttamista eikä se ole vain mahdollisuutta valmiiden vaihtoehtojen valitsemiseen. Vapaus on ennen muuta käytettävissä olevien valintojen muotoilemista, niistä väittelemistä ja sitten valinnan suorittamista. Juuri tästä syystä vapautta ei voi olla ilman, että järkevä ajattelu saa suuremman merkityksen ihmiskunnan asioiden hoidossa. Järjen yhteiskunnallinen tehtävä on sekä yksilön elämänhistoriassa että yhteiskunnan historiassa valintojen muotoileminen ja inhimillisen päätöksenteon mahdollisuuksien lisääminen historiaan vaikutettaessa.

”Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset astuvat määrättyihin, välttämättömiin, tahdostaan riippumattomiin suhteisiin, tuotantosuhteisiin, jotka vastaavat heidän tuotantovoimiensa määrättyä kehitysastetta. Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen struktuurin, reaalisen perustan, jota vastaan kohoaa juridinen ja poliittinen ylärakenne ja jota vastaavat määrätyt yhteiskunnalliset tietoisuudenmuodot.

 ”Muutamat niistä kirjoittajista, jotka ovat yrittäneet tunnistaa ihmisluonnosta sen alkuperäiset piirteet ja osoittaa eron luonnon ja ihmisen aikaansaannosten välillä, ovat esittäneet ihmisen alkutilassa pelkän eläimellisen tunnevoiman hallitsemana. He ovat kuvanneet ihmisen kuin hänellä ei olisi mitään hänet pedoista erottavia mielenkykyjä, ei mitään poliittista yhteisyyttä, ei keinoja ymmärtää tuntemuksiaan, eikä edes sellaisia ymmärryksen ja tunteen muotoja, joita ääni ja ele ovat niin omiaan ilmaisemaan.

Alla on ote teoksesta Thomas Hobbes, Leviathan eli kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta:

Vastaus kysymykseen ”mitä sosialisaatiossa tapahtuu?” on samalla vastaus siihen, miksi yhteisöitä ylipäätään on olemassa: